Yhteystiedot

Lisää yhteystietosi tähän klikkaamalla salamaikonia, joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle

Kati & Co

Hei,

Kiharamestaruudessa 2007 Kuva: Sanna Sierilä

Olen koiraharrastaja Kati Heiskanen. Asun mieheni, lapsieni ja koirieni kanssa Aleksis Kiven pitäjässä, Nurmijärvellä.

Olen taatusti sukuni ainoa pesunkestävä koiraihminen - luonnonoikku siis. Vanhempieni harmiksi raahasin kotiin kaikkea koiriin liittyvää rekvisiittaa ihan pienestä tytöstä lähtien. Sinnikäs työni koira-asioiden puolesta tuotti lopulta tulosta ja vanhempani taipuivat vastustamattoman edessä. Lapsuuttani ilahdutti kaksi koiraa, joista toisen menetimme jo vuotisena, mutta kun olin kymmenen vanha muutti kotiimme jämtlanninpystykorva Sere, jonka erilaisista tempauksista perheemme sai nauttia  lähes 16-vuoden ajan.

Se, että ensimmäinen oma koirani oli noutaja, ei ollut sattumaa. Ihailin lapsena suunnattomasti isäni ystävän kultaisia noutajia. Kun ne kiitivät pellolla hakemassa dami-pyssyllä ammuttuja noutoesineitä tiesin, että tuollaisen minä haluan! Rotuvalinta tarkentui myöhemmin ja vuonna 1990 sileäkarvainen noutajapoika Erro muutti mieheni ja minun opiskelija-asuntoon. Erron kanssa tutustuimme noutoharrastukseen ja nautimme täysin siemauksin vapaan opiskelija-elämän eduista.

Oman tuplalisääntymiseni jälkeen oli aika hankkia Errolle kaveri. Oulun kiharat olivat tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen ja niinpä Gunde-kihara tassutteli kotiimme vuonna 1996. Vuotta myöhemmin muutimme koko perheen voimin Ruotsiin Västeråsin vierelle pieneen kommuuniin nimeltä Hallstahammar. Koska vallaton kihara piti saada koulituksi tavoille marssin Gunden kanssa paikallisen flattikerhon treeneihin. Olimme kiharan kanssa tervetulleita ja opin itse käytännössä, että noutajakoulutus on naapurimaassa "lite annorlunda".

Gunde, Ilona, Kukka ja Kati 2003

Hyppäys pois noutajaroduista tapahtui vuonna 2000. Ilona-cavalier tuli meille Erron paikan täyttäjäksi ja samana vuonna toteutin lapsuudenhaaveeni, kun afgaani-prinsessa Kukka sipsutteli kotiimme. Afgaaneja olin seurannut jo pitkään ennen Kukan tuloa, mutta rohkeus ei ollut riittänyt moisen ihanuuden hankkimiseen. Lopulta keräsin rohkeuteni ja lähdin tutustumaan afgaaniharrastajiin saaden lämpimän vastaanoton. 

Gunden ikääntyessä tuli aika miettiä sille seuraajaa. Olin ajatellut olevani kiharoiden suhteen uros-ihminen, mutta koska talon kolmesta koirasta kaksi oli narttua, ei uroksen hankkiminen tuntunut kovinkaan hyvältä ajatukselta. Kun kuulin Ronja-kiharan olevan mahdollisesti "pieniin päin" heittelehdin muutaman yön sängyssä ja ryhdyin sitten puhumaan miestäni ympäri. Myönnetään, että neljännen koiran ottaminen kolmen lapsen huusholliin ei ole järkevimpiä ideoita, mutta katunut en ole. Olgasta on kasvanut ihana perheenjäsen ja harrastuskaveri ja lopulta myös hieno äitikoira. Olgan ja ruotsalaisen Tarraksen pentueesta meille jäi Gösta-poika kotiin kasvamaan. Uusin perheenjäsen Helga tuli meille syksyllä 2013.

Kati ja Olga 2007

Oman koiraharrastukseni lisäksi olen mukana järjestötoiminnassa. Kiharakerhon toimintaan ajauduin Gunden saattelemana, ensin "ulkomaankirjeenvaihtajaksi", lehtitoimikuntaan ja   hallituksen varajäseneksi. Kerhon eri tehtävissä olen vuosien saatossa huhkinut vallan monipuolisesti ja puheenjohtajan nuijaa heiluttelin vuodet 2002-2009. Uusin haaste on ulkomuototuomaritehtävät. Peruskurssin suoritin hyväksytysti tammikuussa 2010 ja kiharoiden arvosteluoikeudet sain 17.7.2010. Tällä hetkellä minulla on arvosteluoikeudet kaikille noutajaroduille.

Jotta aika ei tulisi pitkäksi jaksan torniolaiseen tyyliin innostua talvisin jääkenttien herrasmiespelistä jääpallosta ja valioliigasta. Myös lasten erilaiset liikuntaharrastukset sekä oman kunnon ylläpito ovat mukavaa vapaa-ajanvietettä.

Lopuksi koiraharrastajia vähiten kiinnostavat asiat: olen koulutukseltani maantieteilijä (FM) ja työskentelen Suomen Standardisoimisliitossa SFS asiantuntijana.

- Kati -